Yhdestä tuhanteen:

Salaisuus Burger Kingin menestystarinan takana

Lähes tulkoon jokainen, on joskus elämässään maistanut Burger Kingin Whooper hampurilaista. Eikä ihme, sillä tätä burgeria on myyty vuodesta 1957. Kyseessä on siis varsinainen klassikko ja hieman kärjistäen voisikin sanoa, että ilman tätä maukasta hampparia, olisi kenties tänä päivänä tunnettu jättiketju, jäänyt vain pieneksi paikalliseksi kioskiksi.

Mutta Burger Kingin tarina alkaa kuitenkin jo muutama vuosi ennen Whooperin syntyä, tarkalleen ottaen vuonna 1953. Tuolloin kaksi herrasmiestä nimeltä Keith Kramer ja Matthew Burns, piipahtivat nälissänsä San Bernardinossa sijaitsevaan McDonald’s Brothers hampurilaisravintolaan. Tämän ravintolakäynnin seurauksena eivät ainoastaan vatsat olleet täynnä hampurilaista, vaan myös mielet hamapurilaisideoilla. Sekä Burns että Kramer olivat ajan hermoilla. He arvasivat oikein, että pikaruokakulttuuri oli tulevaisuutta: työkulttuuri oli muuttumassa entistä hektisemmäksi ja nopealiikkeisemmäksi, samalla kun naiset olivat yhä suuremmissa määrin siirtyneet työelämään. Nälkäisiä miehiä ei toisin sanoen enää odottaisi valmis ja maukas ateria töistä tullessa. Ja koska työelämä oli muuttunut entistä kiireisemmäksi, oli veronmaksajan saatava lounastauollaan ruokansa nopeasti, ilman odotusta. Ja niin he päättivät siltä istualtaan, että hekin ryhtyisivät myymään pikaruokaa nimellä Insta-Burger King. Erottuakseen joukosta, miehet patentoivat Insta-Broiler nimisen pihvigrillin, josta seurasi myös ravintolan nimi. Kohta yrityksellä olikin jo muutamia franchise-ravintoloita, joissa patentoitu Insta-Broiler oli ehdoton osa hampurilaistuotantoa. Ravintolakulttuuri muuttui yhä liikkuvamman kansan seurauksena. Sekä Kramer, että Burns halusivatkin tarjota asiakkailleen tuttua ja varmasti maistuvaa ruokaa, missä ikinä he liikkuivatkaan. Tästä syystä he standardisoivat hampurilaistuotantoaan, käyttäen patentoitua Insta-Broileria jokaisessa franchise ravintolassaan. Pikaravintoloiden lisääntyessä ja kilpailun kovettuessa, alkoi Insta-Burgerin myynti kuitenkin laskea. Lopulta Kramer ja Burn päättivät myydä ravintolansa heidän kahdelle franchise osakkailleen, James McLamore ja David Edgertonille. Vaikka tämä kaksikko omistaisi vain vuotta myöhemmin jättimenestyneen yrityksen, ansaitsivat he kuitenkin ostaessaan Insta-Burger Kingin vuonna 1956, noin 50 dollaria viikossa. He olivat tuolloin, Edgerin omin sanoin, nääntymäisillään. Miehet eivät kuitenkaan antaneet periksi vaan päättivätkin tehdä rohkeita liikkeitä: He luopuivat jatkuvaksi riesaksi osoittautuneesta Insta-Broilerista ja nimesivät ravintolan pelkäksi Burger Kingiksi.

Kohtalokkaan työmatkan tie kohti menestystä

Miesten ollessa työmatkalla Gainesvillessä, Floridassa, vuonna 1957, he pistivät merkille pienen hampurilaisravintolan, jonka edessä oli metrien jono. Mielenkiinnosta miehet asettuivat jonon perään ja saivat vuorollaan maistaa suurinta hampurilaista, jota he olivat koskaan nähneet. Näin syntyi idea suuresta Whooper hampurilaisesta. Koska hampurilaiset olivat näinä aikoina vielä pienikokoisia, toi jättimäinen Whooper burgeri uuden tuulahduksen markkinoille. Niin alkoi Burger Kingin nousukausi ja vain kymmenen vuotta myöhemmin möi Burger King Whoopereitaan neljässäsadassa liikkeessä, kahdessakymmenessä osavaltiossa. Koska Burger Kingin suosio jatkoi huimaa kasvamistaan, herätti yritys Pilsbury Companyn mielenkiinnon vuonna 1967. Miehet suostuivat myymään yrityksensä 20 miljoonalla dollarilla, joka oli jälkikäteen miesten omien sanojen mukaan, “heidän elämänsä suurin virhe”, sillä yrityksen arvo oli seuraavaan vuoteen mennessä noussut, 100 miljoonalla dollarilla.

Kohtalokkaan työmatkan tie kohti menestystä

Burger King on myyty useampaan otteeseen sitten Pilsbury Companyn ja kun brasilialainen yritys nimeltä 3G Capital osti vuonna 2010 Burger Kingin, oli hampurilaisketjun arvo noussut jopa 4 biljoonaan. Vaikka Whooper on edelleen ketjun myydyin hampurilainen ja yritys sijoittuu toiseksi menestyneimmäksi ravintolaketjuksi heti McDonaldsin jälkeen, on Burger Kingillä uusia, tulevaisuutta kyseenalaistavia haasteita. Burger Kingin myyntikoukku on Whooperin lisäksi sen edulliset hinnat. Halvat hampurilaiset edellyttävät kuitenkin myös halpaa työvoimaa.  Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Burger Kingiä kuitenkin piinannut halvan työvoiman kato. Erikoinen ilmiö piinaa myös muita pikaravintoloita. Kun minimi palkka korotettiin 15 dollariin per tunti, joka on luonnollisesti kiristänyt pikaravintoloiden budjetteja, ei tämä kuitenkaan kiihdyttänyt nuorison paluuta pikaravintolatyöhön. Nykyään ei olekaan epätavanomaista, että tiskin takana työskenteleekin itse franchise omistaja.